Alussa - juuriamme etsimässä

Sukututkimuksen suosio

Monet haluavat selvittää omaa menneisyyttänsä ja juuriansa. Mistä olemme tulleet? Ketkä ovat sukulaisiamme ja esi-isiämme? 

Tiedämme esi-isiemme geenien vaikuttavan meihin. Siksi sukututkimuksen suosio on ymmärrettävää. Löytäessämme jotakin ihmisyydestämme ja suvustamme löydämme jotakin itsestämme. Mitä syvemmälle kaivaudumme sukuumme, sen lähemmäksi ihmisyyden alkuperää tulemme. Mutta mitä löydämme ketjun alkupäästä?

Alussa

Alussa ei ollut mitään. Ei yhtään mitään. Tuosta “ei yhtään mitään” - tilanteesta kehittyi jotakin, joka räjähti. Räjähdyksen seurauksena miljardien vuosien kuluessa syntyi elämää, josta miljardien vuosien kuluttua kehittyi lopulta olento nimeltään ihminen. 

Vai:

Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. (Joh 1:1)

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. (1Moos 1:1)

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. (1Moos 1:27)

“Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä..” (Apt 17:26)

..”se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” (Hepr 11:3) 

Tieteen määrittelyä

“Tiede on mahdollisimman paikkansapitävän tiedon hankkimista ja tiedon varmistamista uudestaan ja uudestaan. Tieteeseen kuuluu itseään korjaavuus eli ajatus siitä, että kaikki totuudet ovat väliaikaisia!” (Prof. Erkki Karvonen, Tiedetoimittaja Ulla Järvi)

Piispa Jari Jolkkonen sanoi: “Tiede puhdistaa teologian taikauskosta ja teologia muistuttaa tiedettä järjen rajoista.

Todellinen tiede janoaa totuutta

Voiko kumpaakaan “Alussa” - kertomusta todistaa oikeaksi tieteen määritelmän perusteella? Kumpiko näistä kertomuksista on taikauskoa? Vuosikymmenet on ainakin Raamatun kertomusta yritetty syrjäyttää pois “totuuden” tieltä. Koulukirjoissa ei edes mainita kreationismia. Eikö tieteen määritelmän perusteella olisi jo aika tutkia rehellisesti evoluutioteoriaa? Täyttääkö kehitysteoria tiedon “uudestaan ja uudestaan varmistamisen” periaatteet? 

Onko kukaan tiedemies pystynyt varmistamaan elämän syntyä kehitysteorialla empiirisesti? Kuitenkin pidämme kehitysoppia tieteellisenä ja vähättelemme Raamatun luomiskertomusta. Samanaikaisesti näemme, kuinka ihmisyys ja koko luomakunnan huikeus todistavat: “Uskon kautta ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan Sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” (Hepr 11:3)

Todellisen tieteen täytyy uskaltaa katsoa näkymättömään. Todellisen tieteen täytyy ottaa huomioon Jumalan olemassaolon mahdollisuus. Todellinen tiede janoaa totuutta eikä epätoivoisesti yritä toistaa ennaltamäärättyjä ajatusskeemoja! Ainoa totuus evoluutioteoriasta tieteen määritelmän perusteella on se, että sen totuus on väliaikainen. Jumalan Sana puolestaan sanoo: “Taivas ja maa katoavat, mutta Minun sanani eivät koskaan katoa!” (Matt 24:35) 

Ihmisen ikuiset juuret

Raamatussa kerrotaan kahdesta selkeästä alusta. Ensimmäinen oli Raamatun ensimmäisessä jakeessa, jossa kerrotaan, kun Jumala loi taivaan ja maan. Toinen alku menee vielä kauemmaksi. Tämä kertomus on aivan huikeassa Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä jakeessa. 

“Alussa oli Sana.” Tuo alku oli ennen aikojen alkua. Paljon ennen maailmojen luomista. “Ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala!” Tuossa alussa olivat läsnä Jumalan tykönä oleva Sana ja Isä, jota kukaan ei ole nähnyt. Tuosta Sanasta kerrotaan, kuinka Hän on ollut Isän luona ikuisesti ja tuntee täysin Isän. Hän on ainoa, joka pystyy kertomaan, millainen Isä on, koska Hän on ollut ikuisuuden Isän vierellä. Siksi Hän otti ihmisen muodon ja näytti ihmiselle, millainen heidän todellinen Isänsä on.

Ihmisen alku ei ole siinä, kun ihminen luotiin maasta. Ihmisen juuret ovat syvemmällä ikuisuudessa. “Jo ennen maailman perustamista valitsi Hän meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään, rakkaudessa!” (Ef 1:4)  Ihminen on ollut hengessä Jumalassa jo ennen maailman perustamista. Hänet luotiin eläväksi sieluksi, fyysiseksi olennoksi silloin, kun aika alkoi. Ihminen on siis ikuinen olento ajallisessa ulottuvuudessa.

Ihmisen ikuisuus tulee ottaa huomioon kaikessa

Ihminen voi hyvin tietäessään mistä hän on tullut, missä hän on nyt ja minne hän on menossa. Nämä ontologian peruskysymykset on otettava huomioon kaikilla elämän alueilla. Ihminen on luonnollisen yliluonnollinen olento. “Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan. Tiedän minne matkaani tehdä saan, olen kansalainen kahden maan!” laulaa Pekka Simojoki.

Kun tiedämme juuremme olevan Jumalassa, niin sukututkimuksemme saa onnellisen lopun. Siksi odotan innolla sitä, ettei ikuisuusajattelua kategorisoida vain satutunneiksi kirkkojen pyhäkouluihin, vaan että se tulee mukaan myös yliopistoihin, koulutukseen, oppikirjoihin, kasvatukseen, ekonomiaan, mediaan ja treenaamiseen.

Juurihoidon äärellä

/ Harri Savolainen