Murra dualismi ja pyydä Näkymätöntä Personal Traineria avuksesi!

Länsimaisen ajattelun lokerokerho

Koulussa opimme, että matematiikka on matematiikkaa, liikunta liikuntaa, maantieto maantietoa, biologia biologiaa, uskonto uskontoa ja historia historiaa. Olemme oppineet lokeroajattelun. Jopa lapset yllättyvät siitä, jos matematiikan tunnilla tanssitaan:  Eihän nyt matematiikan tunneilla tanssita...” Osaamme asettaa oppiaineet ja jopa ihmiset omaan lokeroonsa: “Tuo henkilö on se adhd- kaveri ja tuo on se suutarin poika!” Olemme lokeroimisen, nimeämisen ja jopa tuomitsemisen mestareita. Kaikkein nihkeintä on se, että olemme sulkeneet Luojamme, Jumalamme meidän elämäämme kuulumattomaan hengelliseen lokeroon.

Länsimainen ajattelu pohjautuu pitkälti kreikkalaiseen ajatteluun. Dualistinen ajattelu erottaa hengellisyyden ja maallisuuden toisistaan. Fysiikan lakien yhteydessä tai biologian ihmeellisyyksien tutkimisessa ei paljon Jumalaa näy.  Lokerokerho pitää huolen siitä, että dualismi jatkuu.

Murra lokeroajattelu

Lokeropäätäni ja dualismiani on yritetty murtaa mitä merkillisimmillä tavoilla. Riippuliitäessäni puuhun kovassa talvimöräkässä huusin äitiä avukseni kuin pikkupoika. Täsmälleen samaan aikaan, kun riippuliitimeni jysähti kahden männyn latvaan, silloinen tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) sai kehoituksen rukoilla puolestani. 

Tässä minä nyt kirjoittelen, en puusta enkä taivaasta käsin. Lokerooni ei sopinut, että elämäntilanteistamme ollaan täysin perillä koko ajan. Rukousaiheita lähetetään näkymättömyydestä ja niitä pitää rukoilla, jotta niihin vastattaisiin. Näkymättömän PT:n strategia on näköjään ottaa ihminen mukaan elävän elämän prosessiin. Kysymys on synergiasta. Jumalan ja ihmisen yhteisvaikutuksesta.

Hävitin kännykkäni sisälle kuuluvan ohuen sähkökynäni liikunnan tunnilla jonnekin 50 hehtaarin alueelle metsään, jossa olin liikkunut. Asia harmitti minua valtavasti. Pyysin Jumalaa näyttämään minulle, missä se on. Rehellisesti sanottuna en uskonut kynän löytyvän. Harhailin metsässä etsimässä oppilaitani, kunnes yllättäen silmäni suuntautui sammalpatjaan, jossa kynäni lepäsi. Lokerooni ei sopinut, että Jumala on kiinnostunut minun kännykkäni kynästä. Nyt sopii.

Uskon, että Jumala haluaa räjäyttää dualistisen ajattelumme ihmisten ja asioiden suhteen. Hän on lähellä. Hän on kiinnostunut meistä ja hyvinvoinnistamme. Me emme vain huomaa ja usko sitä.

Pyydä Näkymätön PT avuksesi

Voimmeko siis saada hengellisestä maailmasta apua arkipäiväämme? Uskallammeko kutsua Hänet mukaan? Onko hengellinen maailma yhtä näkyvän maailman kanssa? Ongelmana ei ole Jumalan läsnäolo vaan meidän lokerokerhomme tuottama ajatusrakennelma ja tunne Hänen poissaolostaan. Eräs Hänen nimistään on “Minä olen läsnä!” Hän ei voi olla olematta läsnä.

Jumala on henki ja ihminen on kehossa asuva henki ja sielu. Pelkän kehon treenaaminen on tyhjän tynnyrin kolistelua tietämättä siitä, että sisällämme oleva ikuisuusolento (joka olen minä itse!) haluaisi myös huomiota. Henki on lähempänä meitä kuin hengityksemme. Miksi emme kääntyisi Hänen puoleen treenaamisessamme ja potkaisisi dualismin ulos mielestämme? Jos pyydämme Häntä mukaan, tulee Hän vastaamaan kutsuumme. Tulemme yllättymään siitä, että Hän on se Näkymätön Personal Trainer, joka haluaa koko ajan parastamme myös fyysisessä ulottuvuudessa.

Pyydä siis Häntä mukaan kaikkeen, mitä teet ja anna dualismin murtua päästäsi. Tämä on Hänen maailmansa. Hän on täällä.  Pyydä Häntä mukaan treenaamiseesi. Hän ei treenaa sinun puolestasi, mutta auttaa sinua treenaamaan. Lähde mukaan synergiaan Hänen kanssaan. Me TFE:ssä autamme sinua myös!